Olen harrastanut karhukoiria vuodesta 2009, jolloin aiempi sekarotuinen koiramme kuoli 16-vuotiaana. Se oli hyvin karhukoiramainen, joten tuli sitten hankittua puhdasrotuinen karhukoira ja siirryttyä sen mukaiseen elämäntapaankin.
Aloitin metsästysharrastuksen (hirvi) vuonna 2010 ja samana vuonna kävin myös ensimmäisen kerran HIRV, KARH ja HIRV-J palkintotuomarikurssin. Nykyään pääasiallisena metsästyskohteena on karhu (perinteisellä nainen ja koira -tyylillä), hirvijahdeissa käyn myös toki edelleen (muutaman vuoden tauon jälkeen). Asuin ja metsästin aiemmin Pirkanmaalla, tätä nykyä Kainuussa Suomussalmella. Olen toiminut vuosia myös koiranäyttelyissä kehäsihteerinä ja käyttänyt koiriani näyttelyissä sen mukaisesti, mihin rahkeet riittävät.
Kennelnimeni “Metsänkäyjän Rohkie” on karjalan kieltä ja se tarkoittaa “metsästäjän rohkea”. Nimi on suunniteltu yhteistyössä Kotimaisten Kielten Tutkimuslaitoksen Kotuksen tutkijan kanssa. Halusin nimellä kunnioittaa rodun kotimaisuutta, historiaa ja perinteistä eränkäyntiä. Olen kasvattanut tähän mennessä yhden pentueen. Teetän pentuja omaan käyttöön ja myös myyntiin, jos niitä riittävän monta syntyy. En siis pennuta narttua, jonka käyttöominaisuuksiin en itse usko. Pyrin huomioimaan mahdollisuuksien mukaan myös terveyspuolen sekä sen, että pennut auttavat säilyttämään rodun geenipohjaa, eivätkä kavenna sitä. Valitsen nartulleni uroksen, jonka sukupuussa ei ole näitä samoja nykyajan matadori-koiria, joita yli 90% nykypentueissa on joko isän tai emän tai molempien puolella 4. tai viimeistään 5. polvessa.
Meillä koirat ovat perheenjäseniä, joista huolehditaan mahdollisimman hyvin. Haluan kasvattamieni pentujen pääsevän mielellään metsästävään kotiin, jossa niistä huolehditaan niiden ansaitsemalla tavalla rodun tarpeet tuntien. Pennut ovat geeniperimältään tärkeitä ja toivoisin ainakin osan niistä päätyvän myös jatkojalostukseen näyttely- ja koekäyntien lisäksi. Kasvattajana haluan tukea pentujen ostajia siinä niin paljon, kuin pystyn.
Terveisin,
Minna Mäntymäki
